Fagervikin ruukin kirkko. Kuva Birgitta Sarelin.
Fagervikin urut on rakennettu Johan Niclas Cahmanin (n. 1679-1737) työpajassa Tukholman Södermalmilla, todennäköisesti v. 1726. Cahmanin silloinen kisälli Olof Hedlund (k. 1749) lienee tehnyt suurimman osan työstä. Tutkimuksissa ei vielä ole onnistuttu selvittämään, kuka urut tilasi, tai missä niitä ensimmäiseksi käytettiin. Fagervikiin urut osti v. 1763 asessori Johan Hising (1729-1790), aateloituna Hisinger 1770. Turun tuomiokirkon urkuri Carl Lenning (n. 1711-1788) asensi urut kirkon pohjoiselle parvelle, ja ne vihittiin käyttöön Mikkelinpäivänä 29. syyskuuta 1763. Nykyään soitinta käytetään vain kesäisin häissä ja pienissä konserteissa. Kolme mainittavaa muutosta on tehty: palkeen poljin on siirretty urkujen taakse, lyhyt oktaavi on muutettu kromaattiseksi, ja urut on viritetty tasavireisiksi. Muuten soitin on eräänlaisessa luonnontilassa. Pillien äänitykseen ei tiettävästi ole puututtu soittimen valmistumisen jälkeen.
Cahman oli aikansa etevin urkujenrakentaja Ruotsissa. Ammatin hän oli oppinut isältään, Saksasta muuttaneelta Hans Heinrich Cahmanilta (n. 1640-1699), joka vuorostaan oil saanut oppinsa Hampurissa apeltaan Hans Christoff Frietzschiltä (k. 1674). Niin lyhyt on siis matka Fagervikista 1600-luvun Pohjois-Saksaan, jossa urkutaide oli erittäin korkeatasoista. Cahmanin rakentamosta on säilynyt vain muutamia urkuja meidän päiviimme, alkuperäisillä paikoillaan ainoastaan kahdet: Lövstan ruukissa vuodelta 1728 ja Drottningholmin linnan kappelissa vuodelta 1730. Cahman rakensi 32-äänikertaiset urut Turun tuomiokirkkoon vuonna 1727, mutta ne tuhoutuivat Turun palossa 1827. Kööpenhaminan Musiikkimuseossa on samanlaiset urut kuin Fagervikissa, mutta valitettavasti kaikki metallipillit ovat niistä hävinneet.
Suomen vanhimmat säilyneet urut, Nauvon positiivi n. vuodelta 1660, ovat Helsingin Kansallismuseossa. Fagervikissa ovat kuitenkin Suomen vanhimmat soittokunnossa olevat urut. Tämä instrumentti soi erittäin viehättävästi ristin muotoon rakennetun pienen puukirkon akustiikassa. Monet asiasta kiinnostuneet ovat vuosien varrella tulleet Fagervikiin ja ihastuneet urkuihin, kirkkoon ja ympäristöön. On hyvin harvinaista, että melkein 300 vuotta vanhat urut ovat säilyneet niin hyvällä kunnossa!
Teksti: Anders Storbacka. Suomentanut Thea Parviainen. Julkistettu luvalla.
Gedact 8', Octava 4', Qvinta 3', Principal 2' (julkisivussa), Scharff 3 ch
315 pilliä, 45 kosketinta, ääniala E-c3, sävelkorkeus puoli askelta normaalia korkeampi, tasavireinen viritys (ei alkuperäinen), kiilapalje, ilmanpaine 59 mm vp
CD-levy Orgelmusik i Fagervik - Urkumusiikkia Fagervikissa - Organ Music in Fagervik, urkuri Anders Storbacka, 2004. ASCD-0401.
Musiikkiesimerkki julkistettu luvalla: J. Pachelbel (1637-1707): Christus, der ist mein Leben - Choral mit 12 Partiten
Anders Storbacka soittaa. Kuva Birgitta Sarelin.
Per-Olof Korander polkee. Kuva Birgitta Sarelin.