Ylimarkun urut

Parhaat päivänsä nähnyt oopperakaunotar?

Otsikon sanat saattaisivat ehkä sopia Ylimarkun urkujen lyhyeksi luonnehdinnaksi. Tässä perustelut:

Tukholmassa vuonna 1747 kokoontuneiden valtionpäivien yhteydessä Närpiön kirkkoherra Henric Johan Carlborg hankki kuusiäänikertaiset yksisormioiset urut (”Orgel-Positif”), jotka oli valmistanut Olof Hedlund. Hedlund oli tunnettu urkurakentaja ja Johan Niclas Cahmanin oppipoika. Erään perimätiedon mukaan urkuja olisi käytetty Syrinx-oopperaa esitettäessä 20. päivänä toukokuuta 1747.

Hedlundin alkuperäinen dispositio:  

Principal 2 jalkaa (julkisivu)

Octava 4 jalkaa

Cymbal 2 chor

Gen. Reg. Disc. 8 jalkaa (Regal)

Gedact 8 jalkaa

Röhr Flöt 4 jalkaa

Gen. Reg. Bass 8 jalkaa (Regal)

Tremulant

Alun perin urut rakennettiin positiivinkokoisiksi, josta kielivät pienikokoinen ilmalaatikko sekä 2 jalan prinsipaaliin perustuva pillistö. Laajuutena oli C-c3, 49 kosketinta. Urkukaappi oli kaksiosainen ylä- ja alakaappeineen ja julkisivu oli varustettu kolmin turellein. 

Urut saivat ilmansa vetohihnalla varustetusta kaksoispalkeesta. Tässä tapauksessa tarvittiin urkupolkijan asemesta ”urkuvetäjää”. Ilmalaatikko sekä listeet olivat tammea. Hallintalaitteet (soitto- sekä rekisterikoneisto) rakennettiin Cahmanin perinteitä noudattaen. Alakoskettimet olivat ruskealla eebenpuulla ja kosketinleimoilla varustettua tummaa puuta, yläkoskettimet olivat nekin tummat, norsunluulla pinnoitettuja. 

Vuonna 1775 urut peruskorjattiin Nils Strömbäckin toimesta, jolloin soittimeen lisättiin Trumpet 8 jalkaa diskantti. Carl Wåhlström korjasi urkuja 1781 siirtäen ne Närpiön kirkon eteläiselle lehterille. Per Zacharias Strand korjasi urkuja 1820. Vuonna 1844 tuntemattomaksi jäänyt urkurakentaja vastasi urkujen "korjauksesta ja uudelleen äänityksestä”.

Vuonna 1881 urut siirrettiin Närpiöstä Ylimarkkuun. Tuolloin sen pystytti Korsnäsistä kotoisin oleva harrastelijana urkuja rakentanut talonpoika Karl Stuns. Siirron yhteydessä urut korjattiin.

Vuonna 1899 Hedlundin urkuja muokattiin ja laajennettiin erillisellä soittopöydällä sekä 16 jalan Subbasilla varustetulla jalkiolla. Hedlundin koskettimisto upotettiin erilliseen soittopöytään. Regal 8 poistettiin. Träprincipal 8 lisättiin. Tätä muokkausta ja laajentamista on pidetty Hedlundin urkujen räikeänä vandalisointina, alkuperäisten urkujen jäädessä ainoastaan Kaskisten kirkkoherra Tobias Palosen toteuttaman rakennusprojektin ytimeksi. 

Hedlundin urkukaapiston osia on käytetty myöhempien uudistusten yhteydessä. 

Urut poistettiin käytöstä 1927, jonka jälkeen niitä säilytettiin kirkossa, kunnes ne purettiin noin 80 vuotta myöhemmin. Useimmat osat ovat varastoituina, mutta Hedlundin pilleistä ainoastaan pieni osa on tallella. Jo ennen urkujen poistamista käytöstä 1927 julkisivun Principal 2 oli korvattu puuimitaatioin. 

Hedlund oli taitavuudestaan tunnettu Cahmanin perinteitä noudattava urkurakentaja, ja siksi urkujen restaurointia tulevaisuudessa on pidettävä tärkeänä. Hedlundin uruista on Suomessa jäljellä enää kaksi, Fagervikissa sekä Ylimarkussa. Urkujen restaurointi voisi myös oopperan kautta luoda yhteyden Ruotsin valtakunnan kulttuurielämään. Birger Olsson arvioi soittimen lisensiaattityössään Olof Hedlund, orgelbyggare. Levnad, verksamhet, orgelverkens öden näin: 

Soitin [Hedlundin urut] on pahoin kärsinyt, mutta ammattilaisten piirissä sen arvioidaan ”edustavan huomattavaa kulttuurihistoriallista arvoa”. Laajennuksen tuomasta kehyksestä ja sekasortoisesta sisuksestaan huolimatta pienet urut olisi todennäköisesti mahdollista palauttaa lähes alkuperäiseen kuntoonsa.