Kristiinankaupungin urut

Museokirkon urut

Kristiinankaupungin Ulrika Eleonoran kirkon urut ovat Nils Strömbäckin käsialaa vuosilta 1775-1776. Hän oli syntynyt Ruotsin Nederkalixissa 1751 ja kuoli noin 1790, kuolinpaikkakunnan jäädessä tuntemattomaksi. Perhe oli tuohon aikaan kirjoilla Raumalla. Urut kuuluvat kolmen hänen rakentamiensa joukkoon, johon kuuluu myös hänen kotiurkunsa, jotka myöhemmin liitettiin vuonna 1783 rakennettujen Rauman kirkon urkujen yläpillistöksi. Rauman uruista on jäljellä enää fasadin puuaines.  

Kristiinankaupungin vanhan kirkon urkuja ei ole muokattu, sillä ne ovat seisseet paikallaan pohjoisella kuoriparvella kaupungin saatua uuden kirkon. Urkujen fasadi noudattaa barokin rakennetta, käsittäen kolme turellia ja kaksi yksinkertaista tasokenttää. Soitin muistuttaa Gren & Stråhlen Alatornioon valmistamia urkuja, eritoten fasadin sekä mensuurien osalta. Strömbäckin urkujen kaikki fasadin pillit olivat soinnillisia. 

Dispositio

Principal 4’ (fasadi),

Gedacht 8’ Bas & Disc. 

Spetsfleut 4’

Qvinta 3 chor  (rekisterikilven mukaan kolmikuoroinen, käytännössä kaksikuoroinen)

Octava 2’

Scharf 3 chor

Mixtur 2 chor

Trompet 8’ Bas & Disc.

Trompet 4’ Bas, Vox humana 8’ Disc. 

Scharf oli mitoitukseltaan karkea, ja sen paikkana oli pillitukissa kaksijalkaisen oktaavin edessä.  Urut oli varustettu sulkuventtiilein ja paisuttimin. Sormiokoskettimisto eebenpuisine alikoskettimineen käsittää 51 säveltä laajuudella C-d3, liitejalkio C-e0. 

Urkujen kohtaloista

Metallisia pillejä säilytettiin kauan kirkossa, mutta kulkeutuivat toisen maailmansodan aikana paikallisen makkaranvalmistajan haltuun kahden henkilön omavaltaisen toiminnan seurauksena. Siellä metallista tehtiin lihatuotteiden pakollisia sinettejä. 

Uruista on jäljellä urkukaappi, fasadin puuosat, ilmalaatikko, palje, hallintalaitteisto sekä neljä puista pilliä. Lisäksi tallella on kielipillien osia sekä yksi Vox humana-äänikerran täydellinen pilli. 

1900-luvun alussa fasadin prinsipaalipillit korvattiin puisilla jäljitelmillä. 1990-luvulla uruista tehtiin soittokuntoiset. Fasadiin laitettiin uusi Principal 4' ja ilmalaatikkoon istutettiin eräistä romutetuista uruista talteen otettuja äänikertoihin Gedacht 8', Spetsfleut 4' ja Octava 2'. Näin urkuja saatettiin jonkin aikaa vaivoin käyttää kirkossa pidettävien tilaisuuksien yhteydessä kesäkaudella. Nykyisin urut ovat lähes soittokunnottomat. 

Talteen otettuja osia olisi vielä mahdollista käyttää äänikertojen osittaiseen rekonstruointiin. Urkujen mahdollinen täydellinen soittokuntoisiksi saattaminen joskus tulevaisuudessa edellyttää täydentävää tutkimustyötä ja kartoitusta. Gren & Stråhlen valmistamista uruista voisi saada osviittaa. 

Kieliäänikertojen osasia: metallikaikutorvia ja hylsyjä. Valokuvat Birgitta Sarelin.