Munsalan urut

Suomen vanhimmat soittokuntoiset seurakuntakirkon urut

Munsalan kirkon urut hankittiin joulukuussa 1879 ja kirkon länsisakaraan rakennettiin parvi talvella 1880. Urut asensi Koivulahden urkuri Johan Wilhelm Hanelius. Urkujen juhlallinen käyttöön vihkiminen tapahtui 5. päivänä syyskuuta 1880.

Urkujen vaiheita ajalta ennen Munsalaa

Ennen saapumistaan Munsalaan hankitut urut olivat kokeneet monta vaihetta. Olivathan kyseessä sentään ne kuuluisat, urkurakentajien Johan ja Christian Beijerin vuonna 1696 Kokkolan kaupunkikirkkoa varten rakentamat urut. Beijerit olivat luultavasti peräisin Itä-Götanmaalta Ruotsista. Beijerin uruissa oli 21 äänikertaa. Venäläiset tuhosivat ne isonvihan aikana 1714.

Vuosina 1736–1738 tukholmalainen Ericus German uudisti ja korjaili urkuja. Urkuihin jäi edelleen 21 äänikertaa, jaettuina kahdelle sormiolle sekä jalkiolle. Vuonna 1748, jolloin siis Germanin ”korjauksista” oli kulunut ainoastaan 10 vuotta, tukholmalainen Olof Hedlund korjasi urkuja. Vuonna 1839 hämeenlinnalainen Johan Råman vaihtoi joitakin äänikertoja sekä korjasi urkuja. Mahdollisesti Råman siirsi selkäpillistön yläpillistöksi. Mahdollisesti hän myös siirsi jalkiotornit pääpillistön taakse. Aiemmin pääpillistön ja sen kummallakin puolella sijanneiden jalkiotornien välissä oli ollut käytävät. Kirkkokansan liikkuessa parvella kapeita käytäviä pitkin hiekkaa ja likaa putosi lattiarakojen välistä urkukoneistoon. Putoilevan lian aiheuttamista haitoista huomautettiin urkuja katsastettaessa 29. huhtikuuta 1772. Asiakirjan olivat allekirjoittaneet Johan Snellman sekä And. Teliin.

German-urut ennen purkua 1873.

Granstedt-Sucksdorffin arkisto, Kansallisarkisto.

Anno 1736 den 1. augusti Begynte iag med orgabygnaden, här i g.Carleby, blef full ändat och af lefwererat den 31. Maij 1738. Ericus German ifrån Stockholm. Kuva on jalkion ilmalaatikossa. Kuva Birgitta Sarelin.

Vuonna 1873 Kokkolan vanha kirkko (Conrad Soveliuksen akvarelli n. 1870, Museovirasto) purettiin, ja silloin oli määrä poistaa myös urut. Kauppias Finnilän ja muutaman muun muodostama yhteenliittymä osti urut 500 markalla, vastaten metallipillien metallin arvoa. Kruunupyyläinen vt kanttori, urkurakentaja Petter Lybeck sai tehtäväkseen muokata urkuja ja työssään käyttää käyttökelpoisia osia sekä tarvittaessa valmistaa uusia. Vuonna 1877 hän sai työnsä valmiiksi. Nyt urut pystytettiin uuteen kirkkoon kahden vuoden koeajaksi. Seurakuntalaisten ollessa tyytyväisiä, he saisivat lunastaa urut omistavalta yhteenliittymältä. Lybeckin suorittamista muutoksista aiheutui omistajille 6 000 markan kulut. Kahden vuoden koeajan umpeuduttua seurakunta ei enää huolinut urkuja, vaan ne laitettiin myyntiin, jolloin ne hankittiin Munsalan seurakunnalle.

Urut Munsalaan pystytettyinä

Petter Lybeckin ”romantisoitua” urkuja, niihin oli liitetty erillinen soittopöytä, jonka ääressä urkuri istui seurakuntaan päin kääntyneenä. Äänikertoja oli nyt 18 kappaletta, jaettuina kahdelle sormiolle ja jalkiolle. Tullessaan Munsalaan, uruissa oli seuraava dispositio:

Munsalan urut 1880-1975, kokoonpanosta vastasi J.W. Hanelius. Kuvaaja toistaiseksi tuntematon.

Sormio I C–e3

Borduna 16 fot

Principal 8 fot

Hålflöjt 8 fot

Flöjt dolce 8 fot

Octava 4 fot

Flöjt 4 fot

Qvinta 3 fot

Octava 2 fot

Mixtur 3 kor

Sormio II E–c3

Gedackt 8 fot

Flöjt amabile 8 fot

Principal 4 fot

Spetsflöjt 4 fot

Octava 2 fot

Jalkio C–g

Subbas 16 fot

Principal Bas 8 fot

Octav Bas 4 fot

Bassun 16 fot

Sormiokoppeli Jalkiokoppeli

Oktaavikoppeli (I)

Kullekin pillistölle erikseen omat sulkuventtiilinsä.

Lähikuva Lybeckin julkisivun keskimmäisen pillikentän yläosaan sijoitetusta enkelistä. Enkeli on nykyään varastoituna urkuparvella olevaan kaappiin. Julkisivun muita osia säilytetään kirkon tornin ullakolla.

Germanin tyylin mukaiset urut 1976

Suomen Musiikin Vuosikirjassa 1959-1960 julkaistiin urkuri Asko Rautionahon kirjoitus otsikolla "Arp Schnitgerin oppilaan rakentamat urut Suomessa?" Artikkelissaan Rautioaho käsitteli Schnitzgerin oppilas Ericus Germanin osuutta uudistettaessa/pystytettäessä urkuja 1738 esittäen seuraavaa:

German on siis joko uudistanut vanhat Beijer-urut tai rakentanut kokonaan uudet. Jälkimmäinen mahdollisuus tuntuu uskottavammalta, kun ajattelee kaikkea sitä hävitystä, mikä maatamme isonvihan aikoina kohtasi. Tietenkin saattoi Beijer-uruista säilyä joitakin osia, mahdollisesti ilmalaatikoita, urkukehä tms. Pillit sensijaan olivat arvokas saalis kirkon ryöstäjille.

Pillistöstä, erityisesti metallisille pilleille, löytyi käyttöä sodassakin, saatettiinhan niistä sulatettuina valmistaa kuulia. Puiset pillit eivät ehkä olleet niinkään haluttua tavaraa ryöstäjien kannalta?

Kirkon Urkukomitea sai vuonna 1964 Munsalan seurakunnalta tehtäväkseen laatia restaurointisuunnitelman ja käydä neuvotteluja tehtävän käytännön toteutuksesta. Urkukomitea totesi muun muassa Germanin urkujen peruskorjauksen erittäin toivottavaksi, olihan huoltotoimenpiteiden kohteena vanha merkityksellinen kirkollinen soitin, ei pelkästään Munsalan seurakunnan vaan koko maan kannalta. Suunnitteluvaiheessa nimettiin Kangasalan Urkutehdas pääurakoitsijaksi, aliurakoitsijaksi valittiin Puusepänliike J.N. Virtanen (sittemmin Urkurakentamo Veikko Virtanen).

Niinpä Kangasalan Urkutehdas rakensi vuosina 1975-1976 uudet Germanin tyylin mukaiset urut, kuitenkin täysin uudella soittokoneistolla. Urkujen kaappi tehtiin barokkikopioksi, ja näkyvin seuraus on jalkion sijoittaminen hampurilaisittain. Pilleistä oli vanhoja noin 40 %. Selkäpillistön ja jalkion osalta käytettiin vanhoja ilmalaatikoita, luultavasti Beijerin vuonna 1696 rakentamat, pillien järjestys on sama. Viritysjärjestelmä (temperatuuri) suoritettiin Kirnberger II:n mukaisesti ja urut on viritetty puoli ääniaskelta korkeammaksi tämän päivän normaaliviritykseen verrattuna.

Valokuva Göran Blomqvist.

Selkäpillistö C–c3

Gedackt 8 Fot, Principal 4F (uusi, julkisivussa), Spetsfleut 4F, Qwinta 3F (25 uutta pilliä), Octawa 2F (28 uutta pilliä), Scharf 2 chor (uusi), Tremulant, Cymbeltähti (uusi).

Pääpillistö C–c3

Qwintadena 16F, Principal 8F (uusi, julkisivussa), Hålfleut 8F, Octawa 4F (12 uutta pilliä), Fleut 4F (12 uutta pilliä), Quinta 3F (10 uutta pilliä), Octawa 2F (17 uutta pilliä), Mixtur 3 ch (uusi), Trumpet 8F (uusi), Vox Humana 8F (uusi), Cymbeltähti (uusi), I–II.

Jalkio C–d1

Sub Bas 16F (9 uutta pilliä), Principal 8F (uusi, julkisivussa), Octawa 4F (16 uutta pilliä), Bassun 16F (7 uutta pilliä), Trumpet 8F (uusi), I–P, II–P.

On täysin mahdollista, että kulunut urkupenkki on Beijerin valmistama. Kuvakarusellin pillit kuuluvat selkäpillistöön.

Valokuvat Birgitta Sarelin.

Kuvissa Beijerin selkäpillistön sekä jalkion (C-laatikko) ilmalaatikot. Ilmalaatikon lähikuvassa muutama soittoventtiili sekä pienet pumpettipussit. Tällaisia käytettiin vanhoissa uruissa. Ne ovat pieniä nahkapusseja, joiden kautta pumpettilangat kulkevat ilmalaatikkoon.

Jalkion Basun on sekin Beijerin rakentama. Jalkion C-laatikkoon German liimasi lapun, johon hän elokuussa 1736 merkitsi päivämäärän, jolloin hän ryhtyi korjaamaan urkuja. Hän sai työnsä valmiiksi 1. päivänä toukokuuta 1738.

Valokuvat Stefan Lönnquist ja Birgitta Sarelin.

Levytys

Munsalan urut löytyvät Sixten Enlundin LP-levyltä ”Toccata con Fuga”, jonka julkaisivat yhteistyössä Finngospel FGLP-1017 ja Proprius PROP 7859. Tälle levylle on koottu ainoastaan barokin säveltäjiä: Dietrich Buxtehude, Franz Tunder, Johann Gottfried Walther, Georg Böhm sekä Johann Sebastian Bach.

Ääninäyte urkujen huiluäänikerroista. Urkurina ja videotallentajana Birgitta Sarelin (Iphone 4).

IMG_0696.MOV

Pari pientä kappaletta nauhoitettiin 12.11.2024. Toisessa kappaleessa käytössä pääpillistön Cymbeltähti. Urkurina Stefan Lönnquist, videotallentajana Birgitta Sarelin (Iphone 11).

Google Sites

Report abuse