Jepuan urut

Kuka rakensi Jepuan urut?

Urut rakensivat alun perin veljekset Beijer Pedersören kirkkoon vuonna 1685. Mahdollisesti he käyttivät rakennustyössään joitakin vieläkin vanhempiin urkuihin kuuluneita osia, sellaisen tiedetään olleen Pedersören kirkossa ainakin 1500-luvulta lähtien. Vuonna 1714 isonvihan aikana urut tuhoutuivat suurelta osin, ja sellaisina ne olivat kirkossa vielä 1766. Vuonna 1774 urut rakennettiin kuitenkin uudelleen, ja vanhoista uruista voitiin säilyttää ainakin urkukaappi sekä mahdollisesti joitakin pillejä. Urkurakentajan henkilöllisyydestä on käyty keskusteluja, ja useita mielipiteitä on esitetty, mutta nykykäsityksen mukaan vahvimpana ehdokkaana soittimen vuoden 1774 version rakentajana pidetään Kokkolan urkuria Henric Kahelinia (1736–1805). Hänen oppi-isänään oli Anders Telin, Uudenkaarlepyyn urkujen rakentaja. Vuonna 1888 urut ostettiin Jepuan kirkkoon, ja silloin soittimen pystytti Uudenkaarlepyyn urkuri Anders Gästrin (1820–1904).

Vanhat urut varta vasten rakennetulla lehterillä 1888–1963

Kuva teoksesta Historik över Jeppo, 1988.

Lehterillä seistessään uruissa oli kuusi käyttökelpoista äänikertaa. Muut äänikerrat olivat irrallisina pilleinä lattialla urkujen alla. Urut lehterille pystyttänyt Anders Gästrin asetti Principal 8-äänikerran Trumpet 8-äänikerran pillijalkojen varaan. Tämän äänikerran metalli oli muita äänikertoja heleämpi ja ohuempi, ja muiden muassa juotokset ja hammastukset osoittavat prinsipaalipillistön tehdasvalmisteiseksi, mahdollisesti Walckerin valmistamaksi.

Urut nykyisellä paikallaan

Syksyllä 1963 urut siirrettiin kirkon pohjoissakaraan, antaakseen tilaa uusille Jehmlich-uruille.

Turellien päällä olevat veistokset tulivat urkujen mukana, kun ne ostettin Pedersören kirkosta 1888. Näistä keskimmäinen oli alun perin eräs 1440-luvulta peräisin oleva Pyhä Olavi-veistos, mutta muokattiin myöhemmin esittämään harppuaan soittavaa kuningas Davidia. Huilun- ja viulunsoittajien selässä on vuosiluku 1774. Tuona vuonna arvioidaan uusien urkujen rakennetun vuodelta 1685 peräisin olevien Beijer-urkujen raunioille. Beijerin uruissa oli mahdollisesti joitakin pillejä, jotka olivat kuuluneet Pedersören kirkossa käytössä olleisiin urkuihin, jotka mainitaan eräässä kirkkoherra Laurentius Preutzin kirjeessä vuodelta 1663. Säilyneiden 287 huulipillien joukosta on löytynyt myös 28 erittäin vanhaa hyvin lyijypitoista pilliä. Voisivatko nämä olla peräisin vuoden 1663 kirjeessä mainituista uruista?

Kuva Birgitta Sarelin.

Soittopöytä

Usein käytetyt koskettimet ovat hyvin kuluneita.

Vuoteen 1911 saakka kirkkomuusikon tehtävät oli jaettu siten, että soittajan ja laulajan työt kuuluivat eri henkilöille. Koraalikirjaan otettiin virsien säkeistöt vasta 1943.  

Sormion yläpuolella näkyvien 24 pienten säkeistönappien tehtävänä oli auttaa urkuria muistamaan laulettavien säkeistöjen lukumäärän. Näin ollen saatettiin 11 säkeistö varten vetää ulos 11 nappia, ja jokaisen lauletun säkeistön jälkeen yksi nappi painettiin takaisin. Vaihtoehtoisesti urkuri veti yhden napin ulos jokaisen lauletun säkeistön jälkeen.

Kuva Birgitta Sarelin.

Dispositio

Uruissa on 15 listettä. Vuoden 1774 version alkuperäinen dispositio on mitä todennäköisimmin ollut seuraava:

Gedackt 8 B & D

Principal 4

Spetsflöjt 4 B & D

(Puuttuva äänikerta Flöjt 4 tai 2?)

Kvinta 3

Oktava 2

Mixtur 2 X

Basun 16 B

Trumpet 8 B & D

Trumpet 4 B (& D?)

Vox virginea 8 D

Kuvan yläosassa näkyy kuusi listettä.

Kuva Stefan Lönnquist.

Urkukaapin suuri tyhjennys

Juhani Martikainen tutki urkuja vuonna 1995 väitöskirjatyöhönsä liittyen. Tutkimuksen yhteydessä siirrettiin kirkon eteisen komeroon pillitukkeja, pillijalkoja sekä pillejä, näiden joukossa vanhoihin urkuihin kuuluneita kieliäänikertojen osia sekä mekaniikan osia.

Kirkon eteisen toiseen komeroon sijoitettiin palkeet. Palkeiden sisältä ei löydy urkurakentajien nimitietoja. 

Kuvat Birgitta Sarelin.

Google Sites

Report abuse