Finströmin urut

Finströmin kirkon urut

Ahvenanmaan Finströmin kirkon urut ovat Petter Lindqvistin rakentamat. Lindqvist syntyi 1738 Ruotsissa ja kuoli 1803 Finströmissä. Hän toimi yhteistyössä puuseppä Anders Östedtin kanssa. Urut olivat Getasta kotoisin oleva kapteeni Josias Ehrenmalmin lahjoittamat, ja ne vihittiin käyttöön maaliskuun 25. päivänä 1768.

 Lahjoittaja Ehrenmalmia ja hänen perillisiään pidettiin lisäksi oikeutettuina valita urkuri, sekä vaikuttaa urkuihin kohdistettaviin toimenpiteisiin. Lindqvist ja Östedt eivät olleet kokeneita urkurakentajia. Petter Lindqvististä tuli seurakunnan urkuri, ja tätä tehtävää hän hoiti aina kuolemaansa sakka. Urut muistuttavat ajoista, jolloin useampikin urkuri rakensi omat soittimensa sillä ehdolla, että heidät palkattaisiin urkureiksi saaden täten pienen korvauksen.  

Virallisesti hyväksymättömän urkurakentajan palvelujen käyttäminen oli kuninkaallisten asetusten vastaista. Menettely oli seurakunnille edullisempi, mutta moni seurakunta sai huonot urut, jotka vaativat useita ajan mittaan kalliiksi käyviä korjaustoimenpiteitä. Näin ei ilmeisesti käynyt Finströmissä. Vasta runsaan 80 vuoden kuluttua urkuja korjattiin mainittavasti, jolloin Anders Thulé 1850-luvun alussa teki urkuihin muutoksia. Useampi urkujen sisuksen yksityiskohta muistuttaa Thulén muita urkuja, näiden joukossa vellasto sekä ilmalaatikko. Vuonna 1901 K.A. Rossander muokkasi sormiota ja korvasi todennäköisen trumpettiäänikerran neljän jalan prinsipaaliäänikerralla. 

Uruissa on yksinkertainen kolmella turellilla sekä sileillä välikentillä varustettu barokkifasadi. Julkisivupillistö on täysin mykkä, eikä siinä koskaan ole ollutkaan soivia pillejä, siitä ei ole yhteyttä ilmalaatikkoon. Kaikesta päätellen uruissa ei alun perin ollut metallisia pillejä lainkaan. Nykyiset pillit vaihtelevat laadultaan ja iältään. Osa pilleistä saattaa olla lähtöisin Lindqvistin ja Östedtin alkuperäisestä pilliaineistosta. 

Sormio kattaa sävelet C-d3 ja kolmentoista koskettimen liitejalkio sävelet C-c. Jalkio on pysyvästi kytketty sormioon. 

Nykyisten pillien perusteella on mahdotonta arvioida vuonna 1768 valmistuneiden urkujen alkuperäisdispositiota, mutta eräs näkemys alkuperäiskokoonpanosta on tässä:

Principal 4’

Gedacht 8’

Bourdon 8’ (Qvintadena 8’, jos suuaukko on ollut matalampi)

Fleut 4’

Quint 3’

Oktava 2’

Toinen erimensuurinen kaksijalkainen äänikerta

Trumpet 8’